Ilomantsin taistelujen muistopäivät
Kuva: Taistelijan talo Hattuvaarassa
Kuva: HRR:n muistomerkki Hattuvaarassa
Kuva: Piiskatykki muistomerkillä
Ilomantsin taistelujen muistopäiviä vietetään heinä-elokuun vaihteessa Hattuvaarassa Taistelijan talolla. Paikalle saavutaan perjantai-iltana ja kotimatka alkaa sunnuntaina lounaan jälkeen. Ohjelmassa on yleensä tutustumista lähialueiden taistelupaikkoihin, ratsumiesten historiasta kertova luento ja Ratsumiesiltamat. Sunnuntain aloittaa lipunnosto, jonka jälkeen käymme Hämeen Ratsurykmentin muistomerkeillä lakemassa kukkalaitteet asianmukaisin menoin pukeutuneina perinneasuihin.
Ilomantsin taistelu
Ilomantsin taistelu oli Neuvostoliiton viimeinen suuri hyökkäys Suomea vastaan jatkosodassa 26. heinäkuuta – 13. elokuuta 1944. Ennen Ilomantsin taistelua puna-armeijan suurhyökkäykset oli jo pysäytetty Talin–Ihantalan, Viipurinlahden, Äyräpään–Vuosalmen ja U-aseman Nietjärven taisteluissa. Neuvostoliiton puna-armeija teki viimeisen suurhyökkäyksen Ilomantsin suunnassa heinä-elokuun vaihteessa vuonna 1944 alun alkaen kahden divisioonan (176. ja 289. D) voimin. Puna-armeija yritti vallata Ilomantsin tärkeän tienristeyksen ja edetä sieltä aiemman hyökkäyksen pysäyttäneen Suomen VI armeijakunnan selustaan.
Taistelun kulku
Jääkärikenraalimajuri, Mannerheim-ristin ritari, Erkki Raappanan johtamat tilapäisjoukot – viivytystaisteluissa kulunut ja väsynyt 21. prikaati ja Karjalankannakselta apuun siirretty levännyt ja täydennetty Ratsuväkiprikaati (jonka muodostivat HRR ja URR) sekä kaksi pataljoonaa käsittänyt Osasto Partinen kävivät rohkeaan kaksinkertaiseen kaksipuoliseen saarrostukseen perustuvaan vastahyökkäykseen tehden ensin molemmista divisioonista omat mottinsa Leppävaaran–Lutikkavaaran ja Vellivaaran–Lehmivaaran alueille ja pilkkoen sekä tuhoten sitten näitä divisioonia. Tämä Ilomantsin taistelu käytiin noin 40 kilometriä leveällä ja noin 30 kilometriä syvällä alueella.